AJATTOMUUDESTA
Alla valottoman taivaan
mieli vaeltaa kauas pois
lailla äitimaan alastoman ruumiin,
joka saa ylleen talven valkoisen
ja kimaltavan pitsiharson
Astut huomiseen
ilman aikaa
ilman tilaa...
HAVUKYYNELEET
Oksat ovat puhjenneet kuuran kyyneliin
ja lumoava havun tuoksu kylmässä viimassa
on kuin nimeäsi kuiskaava rakastajatar.
Tästä kammiosta rakennat pesäsi.
KAAOSMOS
Henkimaailmamme yhtyy kaaoksen hulluun lauluun.
Sen säkeet ovat kalmamme kyllästämät.
Oman polkusi päästä sinäkin löysit yksinäisen tikarin,
joka karmiininpunalla hellästi kirjoittaa.
Sykkimätön sydän täynnä rakkautta teet suuren tammen juurista itsellesi peiton.
Asetut lepoon tähän sielun hylkäämään ja tautienkantamaan metsään.
Kukaan ei näe sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti